Kukaan lemmikkieläinten omistaja ei halua nähdä karvaista ystäväänsä sairaana. Siksi on ratkaisevan tärkeää antaa niille asianmukaisia ravintoaineita, joita ne tarvitsevat vahvan ja terveen immuunijärjestelmän ylläpitämiseksi. Pienet vilustumiset eivät yleensä vaadi eläinlääkärin hoitoa, mutta jos koirallasi on immuunivälitteinen sairaus, oireet ja hoidot ovat todennäköisesti paljon vakavampia. Immuunivälitteinen sairaus on tila, joka syntyy, kun immuunijärjestelmä hyökkää epänormaalisti keskushermostoa vastaan, mikä johtaa vakaviin terveydellisiin komplikaatioihin.

Kaksi yleisintä koiran immuunivälitteistä sairautta johtavat anemiaan. Tarkastellaan aluksi tarkemmin immuunivälitteistä hemolyyttistä anemiaa (IMHA). Alkuvaiheessa IMHA on hoidettavissa, mutta akuutissa vaiheessa se voi olla hengenvaarallinen.

Immuunivälitteinen trombosytopenia (ITP) on toinen sairaus, joka aiheuttaa häiriön immuunijärjestelmässä. Vaikka monet olettavat, että nämä sairaudet ovat melko samankaltaisia, ne vaativat erilaisia hoitostrategioita, ja niitä olisi käsiteltävä tapauskohtaisesti.

IMHA:ta on kahta muotoa: primaarinen IMHA ja sekundaarinen IMHA. Näillä taudeilla on erilaiset oireet ja syyt, mutta molemmat ovat anemiasairauksia, jotka vaativat erikoishoitoa. Vaikka anemian oireet, kuten letargia tai ruokahaluttomuus, voivat olla merkki IMHA:sta, joillakin koirilla ei välttämättä ole lainkaan oireita taudin varhaisemmissa vaiheissa.

ITP:n oireet liittyvät pääasiassa spontaaneihin mustelmiin tai veren hyytymishäiriöihin, jotka voivat johtaa liialliseen verenvuotoon. Jos olet huolissasi siitä, että koirasi saattaa kärsiä immuunivälitteisestä sairaudesta, lue alta lisätietoja oireista ja hoidosta. Koirasi tarvitsee todennäköisesti eläinlääkärin hoitoa asianmukaisen hoidon ja turvallisen toipumisen varmistamiseksi.

Koirien IMHA:n tyypit

Terve immuunijärjestelmä pystyy normaalisti puolustautumaan koiran elimistöön hyökkääviltä bakteeri-, sieni-, lois- ja virusinfektioilta. Immuunijärjestelmä koostuu vasta-aineista, valkosoluista ja muista proteiineista ja kudoksista, jotka vapauttavat kehon ei-toivotuista aineista. Nämä vasta-aineet ovat immuunijärjestelmän keskeisiä osia, jotka on ohjelmoitu tuhoamaan antigeenejä eli sairautta aiheuttavia vieraita aineita.

Solut merkitään ja rekisteröidään tyypillisesti ”omiksi” ja ”ei-omiksi” soluiksi, mikä auttaa näitä vasta-aineita määrittelemään, mitkä solut tulisi säilyttää tai hylätä. Näin koirat, samoin kuin ihmisetkin, torjuvat vilustumiset ja sairaudet korkeintaan muutaman päivän kuluttua kerrallaan.

Mutta kun koiran immuunijärjestelmä erehdyksessä tunnistaa koiran omat punasolut vieraiksi aineiksi, nämä vasta-aineet tuhoavat terveitä punasoluja, joita tarvitaan kuljettamaan happea koko kehoon. Tämä osoittaa immuunijärjestelmän toimintahäiriötä, joka johtaa immuunijärjestelmän välttämättömään ”oikosulkuun” ja aiheuttaa kudosvaurion.

Punaisia verisoluja tuotetaan luuytimessä, mutta jos elimistö hyökkää näiden solujen kimppuun, luuydin ei kykene vastaamaan punasolujen suureen kysyntään. Tästä puutteesta seuraa anemia, ja elimistön immuunijärjestelmä heikkenee.

Primäärisessä IMHA:ssa punasolujen määrä laskee huomattavasti alle normaalin määrän. Primaariselle IMHA:lle ei ole todistettuja syitä, mutta on kuitenkin monia teorioita, jotka liittyvät tähän sairauteen. Osa näistä teorioista juontaa juurensa koiranruoassa esiintyvistä lisäaineista, ympäristön saasteista, syövästä ja rokotteista, jotka ovat voineet muuttaa immuunijärjestelmän toimintaa.

Toiset teoriat yhdistävät sairauden geneettiseen taipumukseen tai hormonaalisiin vaikutuksiin, jotka ovat luonnollisempia prosesseja, mutta asiantuntijat ja tutkijat eivät vieläkään pysty jäljittämään suurinta osaa primaarisen IMHA:n tapauksista sen alkulähteille.

Sekundaarisen IMHA:n tapauksessa anemiaa esiintyy, kun punasolut eivät toimi kunnolla. Näin tapahtuu, kun jokin perussairaus, lääke tai toksiini muuttaa koiran punasolujen pintoja. Samoin kuin primaarisessa IMHA:ssa, punasolut tuhoutuvat tällöin, eikä luuydin pysty korvaamaan niitä riittävän nopeasti. Tämä voi joskus johtua syövästä tai infektiosta, veren loisista, kemikaaleista ja toksiineista tai jopa allergisista reaktioista.

Tyypilliset IMHA-oireet

Oireet voivat vaihdella koirittain. Irlanninsettereiden, villakoirien, englanninspringerspanielien, amerikancockerspanielien, mäyräkoirien, kääpiösnautsereiden ja dobermannipinsereiden sanotaan olevan yleisimmin sairastuneita rotuja, erityisesti yhden ja kolmentoista vuoden iässä. Naaraskoirat näyttävät olevan hieman alttiimpia tälle sairaudelle kuin uroskoirat.

Normaalit anemian oireet voivat olla velttoutta, huonoa ruokahalua, nopeaa tai matalaa hengitystä, keltaisuutta, laihtumista ja nopeaa pulssia tai sykettä. Koska anemia on vain yksi IMHA:n oireista, muita IMHA:n oireita voivat olla melena (mustat ulosteet, jotka johtuvat verenvuodosta tai osittain sulatetusta verestä ruoansulatuskanavassa), petekia (punaiset tai violetit läiskät kehossa, jotka johtuvat pienistä verenvuodoista) tai ekhymoosit (läiskät tai mustelmat, jotka voivat näkyä ihon värimuutoksena).

Kunnollisen IMHA-diagnoosin hankkiminen

Vietäessäsi koirasi eläinlääkäriin on otettava useita kokeita, jotta lemmikillesi voidaan laatia erityinen hoitosuunnitelma.

Täydellisellä verenkuvalla ja retikulosyyttiarvojen laskemisella selvitetään, onko koirasi aneeminen vai ei, ja se osoittaa myös, tuotetaanko punasoluja vasteena anemiaan. Jos tulokset ovat epänormaaleja, luuydinnäyte saatetaan tarvita punasolujen tuotannon tarkemmaksi tutkimiseksi.

Lääkäri voi eläinlääkäristäsi riippuen haluta tehdä lisäkokeita, jotta sairauden vakavuus ymmärretään täysin. Näihin testeihin voi kuulua munuaisten, maksan ja haiman toimintaa mittaavia kemiallisia testejä, elektrolyyttitasapainotestejä sekä virtsa- ja ulostekokeita infektioiden, sairauksien, loisten tai sisäelinten yleisen toimivuuden seulomiseksi.

Biokemiallisten profiili- ja virtsakokeiden lisäksi röntgenkuvista voi olla apua elintärkeiden elinten, kuten rintakehän, vatsan, sydämen, keuhkojen, maksan ja munuaisten, seulomiseksi.

Echokardiografiaa ja ultraäänitutkimuksia käytetään myös sen selvittämiseksi, onko elimistön korkeatasoisesti toimivilla alueilla havaittavissa poikkeavuuksia. Näistä testeistä on tietenkin keskusteltava eläinlääkärin kanssa ennen kuin päätetään, onko hoito tarpeen. Tarkistuslistan pitäminen koirasi kohtaamista oireista voi olla avuksi päätettäessä, mitä testejä tehdään.

Koirien IMHA:n hoito

IMHA voi olla akuuteissa tapauksissa hengenvaarallinen. Siksi on välttämätöntä vakauttaa koirasi mahdollisimman pian, jos sillä on immuunipuutos. Sairaalahoito on tarpeen, jotta voidaan välittömästi estää punasolujen tuhoutuminen niiden immuunijärjestelmän toimesta. Jotta punasoluarvot pysyisivät oikeina, verensiirto tai nestehoito voi olla ainoa ratkaisu lemmikkisi vakauttamiseksi.

Tällaisissa tapauksissa, joissa lääkehoito ei näytä ratkaisevan ongelmaa, pernan poisto voi olla tarpeen koirasi toipumisen kannalta. Jälleen kerran eläinlääkäri on paras resurssi oikean hoitostrategian määrittämiseksi, jos lemmikkisi on diagnosoitu akuutti muoto. Sekundaarisen IMHA:n tapauksissa on tärkeää tunnistaa myös perimmäinen syy, joka loi nämä epänormaalisti toimivat punasolut, sillä tämä on ratkaisevan tärkeää täydellisen toipumisen kannalta.

Tapauksissa, joissa tarvitaan ympärivuorokautista seurantaa tai erikoistestejä, olisi parasta kuulla useita erikoislääkäreitä tai -eläinlääkäreitä selvittääkseen, mikä olisi oikea reitti lemmikkisi toipumisen kannalta. Jotkin näistä kuluista voivat olla erittäin kalliita, ja siksi sinun tulisi aina tietää kaikki vaihtoehtosi, ennen kuin valitset tietyn polun.

Online-keskustelupalstat ovat auttaneet lemmikinomistajia löytämään lisäresursseja tai suositeltuja ammattilaisia tällä alalla. Ne voivat myös auttaa sinua löytämään muiden lemmikinomistajien yhteisöjä, jotka voivat tarjota henkistä tai emotionaalista tukea lemmikkisi toipumisen aikana.

Koirasi toipumisen aikataulu voi vaihdella huomattavasti useista tekijöistä riippuen. Näitä ovat muun muassa se, onko kyseessä primaarinen IMHA vai sekundaarinen IMHA, kuinka kauan koirallasi on ollut tauti ja mihin vaiheeseen se on edennyt ajan myötä.

Kun tauti havaitaan varhaisessa vaiheessa, jotkut koirat reagoivat hyvin hoitoon ja toipuvat muutamassa viikossa. Monet koirat tarvitsevat kuitenkin pitkäaikaista tai jopa elinikäistä hoitoa vakavammissa tapauksissa – useimmiten silloin, kun kyseessä on idiopaattinen IMHA.

Vakauttamisen aikana koirasi tulisi pitää tiukkaa lepoa. Vakavammissa tapauksissa hoitoa tarvitaan jatkuvasti tai kunnes koirasi reagoi lääkehoitoonsa. Seurantakäynnit ovat ratkaisevan tärkeitä IMHA:n toipumisvaiheessa koirasi punasoluarvojen seuraamiseksi.

On tärkeää olla perusteellinen ja ennakoiva tautia vastaan taistellessasi – myös sen jälkeen, kun hoito on lähes päättynyt. Järjestä eläinlääkärin kanssa tarkastuskäynnit viikoittain ensimmäisen toipumiskuukauden aikana, sitten kerran kuukaudessa seuraavien kuuden kuukauden ajan ja sen jälkeen varmuuden vuoksi kahdesta kolmeen käyntiä vuodessa.

Kullakin koiralla on erilainen hoito-ohjelma, joten keskustele eläinlääkärisi kanssa, jotta voit laatia hyvän suunnitelman, jonka kanssa tunnet olosi mukavaksi – tämä voi merkitä sitä, että suunnitellaan vähemmän tai enemmän käyntejä sen varmistamiseksi, että lemmikkisi tasot toimivat niin kuin pitääkin.

Saattaa olla hyödyllistä kysyä eläinlääkäriltäsi suosituksia erikoislääkäreistä, joilla on kokemusta IMHA:n hoidosta. Nämä erikoislääkärit antavat lemmikinomistajille usein tarkemman hoitosuunnitelman, ja he voivat antaa heille enemmän tietoa sairaudesta ja sen vakavuudesta.

Yleiskatsaus koirien ITP:hen

Koiran verisuonivaurion tunnistamisen yhteydessä koiran veressä olevat verihiutaleet eivät toimi kunnolla, jos veri ei hyydy. Tämä voi aiheuttaa usein esiintyviä mustelmia. Yleensä, jos koirallasi on ITP, immuunijärjestelmä muuttuu ja alkaa reagoida loiseen, kasvaimeen tai lääkkeeseen ennen kuin verihiutaleet tuhoutuvat.

Toinen syy, miksi verihiutaleiden määrä voi olla alhainen, on se, että luuydin voi olla vaurioitunut tai se ei toimi kunnolla. Tämä voi olla seurausta kemoterapialääkkeistä tai luuydinsyövästä. Muiden sairauksien riskien ja hoitostrategioiden tunteminen on tärkeä askel ITP:n kaltaisen sairauden ennaltaehkäisyssä.

Koirien ITP:n oireet ja merkit

Puudeleilla, cockerspanieleilla ja vanhoilla englanninlammaskoirilla on yleensä suurempi riski sairastua ITP:hen kuin muilla roduilla. Nämä koirat ovat tyypillisesti keski-ikäisiä pikemminkin kuin nuorempia pentuja.

Vaikka nopea mustelmien muodostuminen ja ihon värjäytyminen on mainittu aiemmin ITP:n oireina, myös muita oireita voi esiintyä sen mukaan, mikä kehon alue on sairastunut. Ikenet ja suun pinnat voivat helposti värjäytyä mustelmilla, silmänvalkuaiset voivat menettää kiiltoaan, ja petekioita tai ekhymoosia voi usein esiintyä. Virtsasta, ulosteesta tai nenästä tuleva pieni määrä verta on myös yleinen merkki verihiutaleiden toimintahäiriöstä.

ITP:tä sairastavien koirien hoito

ITP:n torjuntaan voidaan käyttää useita erilaisia hoito- ja terapiamenetelmiä. Näihin hoitovaihtoehtoihin kuuluu immuunijärjestelmän tukahduttaminen, jotta pernan fagosyytit eivät tuhoaisi verihiutaleita. Joitakin näistä hoidoista ovat prednisoni tai deksametasoni (steroidihormonit), vinkristiini (kemoterapeuttinen lääkitys) tai atsatiopriini tai syklofosfamidi (joita käytetään myös kemoterapiassa).

Verensiirtoja saatetaan tarvita koiran tilan vakauttamiseksi, mutta tämä ei ole pitkäaikainen ratkaisu. Koirasi on pystyttävä tuottamaan omia verihiutaleitaan, ja verensiirto kestää vain noin 12 tuntia. Seuraava vaihe olisi pernanpoisto eli pernan poisto, joka on yleinen ratkaisu vakavissa tapauksissa. Kun nämä fagosyytit poistetaan, verihiutaleet eivät enää tuhoudu siellä, missä ne ovat vuorovaikutuksessa pernan kanssa.

Koirien reaktioita on ollut vaikeampi ennustaa ja hoitaa eläinlääketieteen avulla. Monilla niistä on pitkäaikaisia vaikutuksia ja niihin liittyy uuvuttavien tai vahingollisten sivuvaikutusten riski. On tärkeää keskustella huolellisesti eläinlääkärin kanssa jokaisesta hoitovaihtoehdosta, ennen kuin valitset koirallesi parhaan toipumisprosessin.

Koirien nivelreuma

Nivelreuma on toinen immuunivälitteinen sairaus, joskin se on hyvin harvinainen ja vaikeasti diagnosoitava koirilla. Nivelreumassa elimistö erehtyy pitämään omaa proteiinia vieraana proteiinina. Tämä saa elimistön muodostamaan vasta-aineita sen proteiinia vastaan, jota kutsutaan ”reumatekijäksi”.

Nämä reumatekijän vasta-aineet ja proteiini muodostavat immuunikomplekseja, jotka päätyvät niveliin. Immuunikompleksit laukaisevat tulehdusreaktion. Koiran elimistö reagoi tulehdukseen yrittäessään päästä eroon vahingollisista immuunikomplekseista, vaikka tämä reaktio päätyykin aiheuttamaan lisää vaurioita luihin, niveliin ja rustoon.

Koirien nivelreuman yleisin oire on ontuminen eli liikkuminen, joka on vaikeaa tai mahdotonta ja joka vaihtelee lievästä vaikeaan riippuen eläimen sairaustapauksesta. Muita oireita ovat kuume, suurentuneet imusolmukkeet, ruokahaluttomuus, lihasten surkastuminen sairastuneissa raajoissa sekä turvonneet ja kivuliaat nivelet.

Nämä oireet voivat tulla ja mennä, mikä vaikeuttaa koiran terveyshistorian seuraamista ja diagnosointia. Eläinlääkärit diagnosoivat nivelreuman, kun fyysinen tutkimus ja eläimen tausta antavat aihetta lisätutkimuksiin nivelten luiden röntgenkuvauksen avulla. Nivelkudoksesta voidaan tilata biopsia tulehduksen testaamiseksi sekä erityinen verikoe.

Erikoisverikokeessa etsitään reumatekijää. Nämä tulokset ovat kuitenkin usein epäselviä, sillä monet koirat, joilla ei ole nivelreumaa, testataan positiivisesti tekijälle, ja kaikki koirat, joilla on nivelreuma, eivät aina testaa tekijää positiivisesti. Tämä tekee oikeasta diagnoosista vaikean. Kun positiivinen diagnoosi on annettu, koiria hoidetaan niiden oireiden hallitsemiseksi ja lisävammojen estämiseksi. Painonhallinta ja asianmukainen liikunta on erittäin tärkeää nivelreumaa sairastaville koirille, jotta niveliin kohdistuvaa lisärasitusta voidaan vähentää. Nivelreumaan ei ole parannuskeinoa, joten hoidossa keskitytään koiran mukavuuden ja liikkuvuuden maksimointiin.

Kun kyse on koirien immuunivälitteisistä sairauksista, varmista, että pystyt tunnistamaan sivuvaikutukset mahdollisimman varhaisessa vaiheessa. Mikä tärkeintä, jos koirallasi on diagnosoitu tämä sairaus, älä luovu toivosta. Aggressiivisella hoitosuunnitelmalla ja eläinlääkärin tuella voit lisätä koirasi selviytymismahdollisuuksia ja saada sen takaisin elämään onnellista ja normaalia elämää.