♦ Malaijiksi orang tarkoittaa ”ihmistä” ja utan on johdettu sanasta hutan, joka tarkoittaa ”metsää”. Siten oranki tarkoittaa kirjaimellisesti ”metsän ihmistä.”
♦ Oranki jakaa lähes 97 % perintöaineksestaan ihmisen kanssa. Läheinen geneettinen sukulaisuutemme kaikkien ihmisapinoiden kanssa tekee meistä sisaruslajeja.

♦ Orankien kädet ulottuvat pidemmiksi kuin niiden vartalo – sormenpäästä sormenpäähän – ja niillä käytetään ”koukkukahvaa.”

♦ Maassa kävellessään ne kävelevät nelinkontin ja käyttävät kämmentään tai nyrkkejään.

♦ Kun uros-orangit ovat noin 15-vuotiaita, niille kehittyy suuret poskipehmusteet, joita naarasorangit ilmeisesti pitävät viehättävinä.
♦ Kun urokset tappelevat, ne hyökkäävät toisiaan vastaan ja katkovat oksia. Jos se ei pelota toista niistä pois, ne tarttuvat toisiinsa ja purevat toisiaan.
♦ Elämänsä ensimmäiset vuodet nuori oranki pitää tiukasti kiinni äitinsä vartalosta, kun tämä liikkuu metsässä etsien hedelmiä. Myöhemmin se seuraa emoaan tämän liikkuessa puiden halki.
♦ Nuoret orangit rakastavat leikkimistä ja ”leikkivät tappelua” puissa osoittamatta mitään korkeanpaikankammoa.
♦ Ihmisten tavoin orangilla on vastakkaiset peukalot. Myös niiden isovarpaat ovat vastakkain.
♦ Orankutanilla on valtavasti voimaa, minkä ansiosta ne pystyvät brachioimaan (heilumaan oksalta toiselle) ja roikkumaan pitkiä aikoja ylösalaisin oksilla poimiakseen hedelmiä ja syödäkseen nuoria lehtiä.

♦ Orankutanit rakastavat syödä saippuaa, joka yllättävää kyllä ei järkytä niiden vatsaa, ja ne vaahdottavat käsivartensa ennen kuin syövät vaahtoavaa herkkua.